Hei,

Olen tässä nyt jo kohta viikon, yrittänyt saada painoani putoamaan alle 90kg. Siinä hilkulla mennään koko ajan, mutta vielä ei ole voinut iloita 9 muuttumista 8. Mieli tekisi tiputtaa syötävän ruuan määrää ja tehostaa vielä liikuntaa, mutta tiedän kuitenkin, että kummallakaan ei saa pitkäjänteisiä tuloksia aikaan.

Jos vähennän ruokaa, en jaksa liikkua ja riski naposteluun kasvaa. Samoin, jos rupean jättämään proteiinia pois ruuasta ja lisään salaattia yms. en myöskään jaksa liikkua. Jos tässä vaiheessa kiirehdin ja rupean tehostamaan liikuntaa, todennäköisesti rikon paikkani.

On jotenkin todella turhauttavaa, kun tuo 90 rikkoutuminen on jo niin lähellä, mutta sitä ei voi kiirehtiä. Pitkäjänteisyyttä tarvitaan. Olin kyllä jotenkin valmistautunut siihen, että tuo n.17kg painon pudotus tapahtuisi melko nopeasti ja että mitä alemmas paino tulee, sitä vaikeampi niitä kiloja on karsia. Todellisuus kuitenkin iski ilkeästi vasten kasvoja ja nyt voin todeta, että urakka vasta alkoi.

Kirjoitin joskus aikaisemmin, että tämä on maraton juoksu eikä sprintti. Mutta nälkä kasvoi syödessä ja kun tuloksia tuli rupesin taas asettamaan itselleni turhia tavotteita. Nyt pitää taas saada ajatukset kasaan , keskittyä tekemiseen ja unohtaa tuloksien tuijottaminen. Mikään ei syö motivaatiota niin paljon kun saavuttamatta jääneet tulokset.

Täytyy siis hengähtää ja rauhoittua. Toistelen itselleni, että kyllä se siitä kaikki aikanaan. Onneksi en vielä totaaliseen epätoivoon ole vaipunut, mutta nyt koen että olen siinä rajalla luovutanko vai jatkanko. Aika näyttää. Kävin kuitenkin tänäänkin salilla ja nautin siitä, että ehkä olen jo päätökseni alitajuntaisesti tehnyt.

Ei muuta kuin katse eteenpäin ja iloisinmielin kohti  seuraavaa liikunta hetkeä. Kaiketi tälläisia ajatuksia joutuu aina välillä läpi käymään kun turhauttaa. Sitkeästi kuitenkin vaan eteenpäin.

Ei muuta kuin mukavaa viikon jatkoa teille. Seuraavaan kertaan....

- Marko