Hei,

Tänään ajattelin kirjoittella yleisemmin fiiliksistä tämän elämäntaparemontin kulusta ja sen vaikutuksista kehoon ja mieleen. Kun katson taaksepäin aikaa, jolloin en käytännössä tehnyt yhtään mitään. Istuin sohvalla ja lipittelin olutta telvisiota katsellen. En ihmettele ollenkaan, että taustalla velloi kokoajan masennus, ahdistus ja tyytymättömyys omaan itseeni.

Vaikka en itselleni myöntänytkään, että olin huonossa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikkin nyt ihmettelen suuresti kuinka edes jaksoin. Entinen elämäntapani maksoi minulle paljon enemmän kuin olisin ollut valmis maksamaan. Ehkä sitä täytyy tapahtua suuria menetyksiä tai tragedioita ennenkuin sitä havahtuu oman elämänsä heikkouteen. Juuri tuon heikkouden myöntäminen oli ensimmäinen askel tässä elämäntaparemontissa.

Täytyi todeta rehellisesti itselleen, että kaikki valinnat mitä päivän aikana tein oli suuremmaksi osaksi vääriä. Pienet valonpilkahdukset siellä täällä eivät pitkällä tähtäimellä saaneet oloani yhtään paremmaksi. Olin huonossa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisesti. Vaati paljon, että sain itsestäni irti tehdäkseni edes pieniä arkisia askareita. Oli paljon helpompaa vaan istua sohvalla ja antaa ajan kulua. En myöntänyt itselleni, että alkoholi oli ongelma. En myöntänyt itselleni, että väärinkäytin kehoani päivittäin. Elin harhassa, josta herääminen säikäytti minut pahanpäiväisesti.

Tuona päivänä päätin, että elämäni suunnat täytyy muuttua. Tiesin jo silloin kun tämän päätöksen olin tehnyt, että matka ei tulisi olemaan helppo. Mutta ei elämäni aikaisemmin ollut yhtään sen helpompaa, se oli vain harhainen kuvitelma siitä että kaikki oli hyvin. Kun itselleen sai rehellisesti myönnettyä, että elämäntyyli jota sillä hetkillä elin oli väärä ei matkan aloittaminen pelottanut enään niin paljon.

Nyt tätä uutta elämää on kulunut reilu 3kk:ta. Vanha elämä ja sen tavat kummittelevat vielä taustalla, mutta nyt on paljon helpompaa kohdata "möröt" ja siirtää ne sivuun. Kyllä niitä vaikeita päiviä on ollut ja monia sellaisia hetkiä, että miksi rääkkään itseäni näin? Mutta joka kerta sen "rääkin" jälkeen ymmärrän sen. Se tunne minkä saan kun tiedän taas saavuttaneeni jotain tai olen päässyt muka ylitsepääsemättömän esteen yli on mahtava. Omien rajojen ylittämisen tunnetta ei pysty korvaamaan mikään keinotekoinen tunne.

Olen päivä päivältä enemmän sinut itseni kanssa. Pystyn katsomaan itseäni peilistä ja vastaan katsoo mies jolla on tavoite. Mies joka ei luovuttanut vaikka olisi voinut. Mies joka on elämässään tehnyt paljon väärää, mutta on antanut virheensä itselleen anteeksi.Mies joka pystyy kohtaamaan tulevaisuuden ja tulevat vastoinkäymiset selkäsuorana. Mies joka on kerrankin rehellisesti onnelinen kaikesta mitä on jo tähän menessä saavuttanut.

En kadu mitään, en edes virheitä joita olen tehnyt sillä ne ovat kasvattaneet minua. Jotkin noista virheistä, joita olen tehnyt olisi pitänyt jättää tekemättä. Mutta ne on menneisyyttä sitä ei voi muuttaa sen kanssa on vain elettävä ja pidettävä huolta ettei tee niitä toiste.

Nyt minulla on suunta ja se suunta tuntuu oikealta. Matka tulee olemaan vielä pitkä ja kivinen, mutta nyt minulla on voimia kulkea se. Mitä pidemmälle kuljen sitä enemmän minulla on voimia kohdata haasteet.

Ei muuta kuin mukavaa viikonlopun jatkoa teille kaikille.

Luokaa itse onnenne. Onni ei tule luoksenne sen eteen on tehtävä töitä.

- Marko