Hei,

On tässä tullut hieman taukoa tänne kirjoittelusta. Kiirettä on riittänyt, ettei ole kerennyt edes syventymään päätteen eteen hetkeksi ja avaamaan tuntojani. Elämäntaparemontti etenee samaa rataa kuin ennenkin. Elämä luistaa ja maistuu päivä päivältä paremmalta ja paremmalta.

Olin tuossa yrityksen juhlissa viikonloppuna ja siellä olutta tuli hieman maistettua. Muutaman päivän henkinen krapula oli siitä seuraksena. Olen edelleenkin sitä mieltä, että kyllä tuo ääretön dokaaminen on helvetin tyhmää hommaa. Hauskaa oli sitä en kiellä, mutta nuo olotilat sen reissun jälkeen ovat karmaisevia. Enkä puhu nyt fyysisestä krapulasta. Sitä ei yleensä itselläni ole jos väsymystä ei lasketa mukaan, mutta se henkinen olo tila on jotain kauheata. Masentaa, vaikka ei oikeastaan ole edes mitään syytä masentaa. Kyllä tuo jokaviikonloppuinen dokaaminen on nyt viimeistään ohi kohdallani, ei vain jaksa enään.

Harjoituksetkin menivät tuon viikonlopun reissun takia ihan reisille ja tuli syötyä miten sattuu. Muutaman päivän kesti, ennenkuin sain taas rytmistä kiinni.

Tosin harjoitukset ovat nyt koventuneet ja lyhentyneet huomattavasti, kun tilaamani sykemittari vihdoin ja viimein saapui. Kyllä tuo sykemittari on vain ehdoton väline jos haluaa tasapainoista ja laadukasta harjoittelua. Nuo 1 tunnin kävelylenkit eivät missään vaiheessa ole rasittaneet kehoani niin paljon kuin tämän hetkiset lyhyet 30min vedot. Täytyy vain todeta, että tein ennen mittarin tuloa hirveän määrän turhaa työtä.

Tänään harjoituksissa oli juoksua, missä syke piti pitää 155 - 162 tasolla puoli tuntia. Tuntui hyvältä todeta, että etenen noin puolessa tunnissa saman matkan kuin tunnin kävelyssä ja olen jopa oppinut juoksemaan enemmän kuin kävelemään. Eikä tunnu enään lähellekkään niin pahalta kuin aikaisemmin. Ei olisi uskonut helmikuussa, että tämä kaveri ottaa juoksuaskelia kesän kynnyksellä.

Mutta jatkan tästä eteenpäin ja jaan kokemuksiani, jahka olen niitä kartuttanut. Viettäkää mukava viikko. Seuraavaan kertaan.....

- Marko