Hei,

Tänään en sitten saanut millään itseäni ylös sängystä ja aamusalit jäi tämän takia väliin. Harmittaa koska nyt joutuu venyttämään päivää ja pääsee vasta illalla kotia, mutta salia en meinannut tänään kuitenkaan väliin jättää. Menen sinne sitten töiden jälkeen.

Eilinen lenkki oli kyllä myrkkyä. Vettä satoi ja jalat eivät meinanneet lämmetä millään. Sääret kipeinä ensimmäiset 3km tarvoin ja juoksemisesta ei ollut puhettakaan. 3km kohdalla onnistuin kuitenkin vaihtamaan jotenkin kävely asentoa, lopetin jalkoihin katsomisen ja nostin ryhtiä niin kävely rupesi taas luistamaan. Jalat taisivat myös saada tuon asennon muutoksen takia enemmän lämpöä ja särky lakkasi. Sade ei kuitenkaan lakannut, tosin siinä vaiheessa ei oikeastaan ollut enään väliä satoiko vai ei kun vaatteet olivat jo kohtalaisen märät.

Ainoa hyvä puoli tuossa sateessa oli, että ilma oli erittäin happirikasta ja hengittäminen tuntui helpolta. Lenkin jälkeen oli kyllä aikamoinen voittajafiilis. Sen verran v-mäiseltä koko reissu tuntui, mutta tein sen silti. Ennen kun katsoin ulos ja näin, että satoi jätin ulos lähtemisen väliin vedoten huonoon ilmaan. Nyt se ei käynyt edes mielessä. Tiesin että lenkille pitää lähteä, jos haluaa pysyä kunnossa.

Näitä uusia ominaisuuksia itsestäni löytäneen olen hieman hämilläni, että voiko mies näinkin lyhyessä ajassa muuttua henkisesti niin paljon vahvemmaksi. Valittaminen ja välttely on jäänyt sivuun ja sen tilalle on tullut sitkeys ja peräänantamattomuus. Halu saada itsensä kuntoon ja parantaa elämänlaatuaan on vahvempi kuin periksiantaminen ja omalla mukavuusalueella pysyminen. Kuten joskus aikasemmin kirjoitin, että töitä on tehtävä jos haluaa tuloksia.

Ehkä kuitenkin hyvät yö unet antaa energiaa päivän koetoksiin ja jaksan päivän paremmin. Aamupalaa en oikein vieläkään ole oppinut syömään, mutta ehkä tähän tulee muutos pikkuhiljaa.

Viettäkäähän mukava tiistai päivä hyvin leväten tai liikuntaa harrastaen. Seuraavaan kertaan....

-Marko